Ilorannan tarina

Niskavuoren juurilta suomalaisen ruokakulttuurin edelläkävijäksi

 ”Tutuissa maisemissa silmä lepää, tutuissa ihmisissä lepää sydän.”

Kesällä 1937 Hauhon Rukkoilan kylässä oli vilkasta. Kylässä nimittäin filmattiin Suomen ensimmäistä Niskavuori-elokuvaa, ”Niskavuoren naisia”. Filmiväki asui kylän taloissa, myös Hannulassa. Isoäitini Elin Iloranta väkineen huolehti sen kesän näiden vieraiden hyvinvoinnista ja sen jälkeen kesästä toiseen.

Hämäläisen talon emännälle vieraiden ”passaaminen” rahasta oli uusi kokemus. Omasta pellosta ja kasvimaasta, metsästä, laitumen laidalta ja navetasta sai ainekset tuhtien ja aitojen hauholaisten ruokien pohjaksi. Naisten taidoilla saattoi siis tuoda lisätuloja maatilalle.

Siitä kesästä alkoi uusi luku Ilorannan historiassa. Ilorannasta oli tullut kesävierastäysihoitola ja leskeksi jääneestä isoäidistäni yrittäjä. Annikki ja Armas Iloranta ottivat vastuun maatilasta ja täysihoitolasta 1945 ja tämä seuraava polvi 1978.

Seitsemänkymmentä vuotta Ilorannassa on huolehdittu kaupunkilaisista vieraista. Kesästä toiseen on keitetty, paistettu, leivottu, savustettu, kuivattu, hillottu ja halstrattu. Iloisin mielin on valmistettu hyviä aterioita odotetuille vieraille tarjottavaksi. Vieraat palasivat vuodesta toiseen, jokaisella oli oma huoneensa, jopa oma pöytänsä ruokasalissa. Osa vieraista viipyi koko kesän, osa muutaman viikon, nykyvieraat viikon tai viikonlopun, mutta useamman kerran vuodessa.

Vanha pihapiiri rakennuksineen, riihineen, mökkeineen ja aittoineen, rannat, puhdas Iso-Roinevesi ja monimuotoinen lähimetsä pähkinöineen, kallioineen ja laavuineen luovat mainiot puitteet rentouttavaan lomanviettoon. Jokaiselle vuodenajalle on omat ohjelmat ja toiminnat, jotka on kehitetty nykyajan lomailijoiden toiveiden mukaan.

Ruokapöytä tarjoaa parastansa kesäisin ja talvisin, syksyn myrskyissä ja kevätauringossa, arkena ja pyhänä.